Haaveena Ammattisijoittaminen

  Edellisessä postauksessa totesin tekeväni muutamia järjestelyjä varmistaakseni isohkon puskurin säilymisen asuntokaupoista huolimatta. Näkemykseni mukaan minulla pitää olla vähintään kymppitonni aina tilillä rahaa ja nyt se meinaisi alittua hieman. Olen sijoittanut rahastoihin v. 2011 lähtien, jolloin ostin paria korkorahastoa ja yhdistelmärahastoa. Nämä olen myynyt jo vuosia sitten. Indeksirahastoihin olen sijoittanut vuodesta 2013 lähtien ja nämä ovat edelleen salkussani. Olen osta ja pidä -sijoittaja. Olen siis säästänyt säännöllisesti hajauttaen indeksirahastoihin, painottaen hieman niitä ajankohtia kun kurssit ovat tulleet alas. Koronan kurssiromahduksen aikaan sijoitin useita tuhansia euroja hajauttaen ne monelle viikolle. Osa siis osui sinne kuuluisaan pohjaankin. Sijoitan vain sellaisia rahoja, joita en ajattele tarvitsevani seuraavaan 10 vuoteen ja olenkin käytännössä koko ajan vain ostanut lisää. Nyt kun kurssit ovat elpyneet ja asunto kuluttaa rahojani, päätin lunastaa osu

Nyt on puumerkit paperissa, tai nykyaikaisesti dataa sähköisessä järjestelmässä. Asunto on meidän! Yllättävän pitkään koko prosessissa lopulta meni, vaikka sinänsä kaikki olikin selkeää. Ostamamme asunnon hintaluokka on 200-250 k autopaikan kanssa ja saimme lopulta tingittyä hinnasta 5000 euroa. Olemme hintaan ja myös tinkimiseen tyytyväisiä. Käsitykseni mukaan yksittäisistä uudiskohteista ennen valmistumista on hankala isompia summia tingata. Tarvitsen rahaa kaikkinensa asunnon omarahoitusosuuteen, autopaikkaan ja varainsiirtoveroon noin 28 000 euroa. Se on aika paljon se, varsinkin kun olen juuri maksanut sijoitusasunto kakkosesta isot laskut myös. Rahat ovat tililläni jo, mutta aion tehdä vielä pieniä järjestelyjä varmistaakseni isohkon käteispuskurin säilymisen kaupoista huolimatta. Jouduin pohtimaan elintasoinflaatio-asiaa omallakin kohdalla. Kaikki on toki hirveän suhteellista - 200 000 eurolla saa joiltain paikkakunnilta ison omakotitalon, joistain vain vanhan ja pienen kerrosta

Sijoitusasuntoni nro 1 tilanne ei ole numeroiden valossa kovin hyvä. Kyseessä on siis reilu 30 neliöinen kerrostaloyksiö yliopistokaupungista. Keskustaan on matkaa 3 km ja alue on suosittua opiskelija-aluetta luonnon lähellä. Kaupunki laajenee etenkin tähän suuntaan ja alue on hyvämaineinen. Ostin asunnon aikoinaan itselleni ja asuin siinä pari vuotta. Tarkoituksena oli pidempi asuminen, mutta elämäntilanteen muuttuminen johti kohtuu nopeaan vuokraukseen. Olin myös 23-vuotias asunnon ostaessani ja todellinen keltanokka.  Asunto on kivalla paikalla ja kaunis. Ihana koti ja silloin uudiskohde. Asunnossa on käytetty tavallista parempia materiaaleja (vaikka asunto on 4 vuotta vanha, siinä on paremmat materiaalit kuin asunnossa, jonka olemme ostamassa nyt omaan käyttöömme!). Mikrosijainti asunnolla on erinomainen. Ostin asunnon ensisijaisesti kodiksi, mutta ajatuksena oli myös aikanaan jättää se sijoitusasunnoksi. En ymmärtänyt luvuista oikeasti juuri mitään, enkä edes osannut/tajunnut lask

Omavaraisuushaaste kirjoitti erinomaisen tekstin "En ymmärrä kuluttamista - ja se vähentää tienaamiskykyäni" . Halleluja, minusta tuntuu että sijoitusblogit löydettyäni olen löytänyt kaltaisiani. En olekaan vain se omituinen tyyppi, jolta puuttuu yksi mutteri päästä. En toista tekstiä sen enempää, kuin että allekirjoitan sen hyvin pitkälti - minäkään en vain ymmärrä kuluttamista. Hauskan tästä tekee se, että toisin kuin tekstin kirjoittaja, minä olen yrittäjä joka myy palveluitaan. Minun, jos jonkun pitäisi ymmärtää jotain kuluttamisesta. Rehellisesti sanoen: en välttämättä ostaisi itse omia palveluitani. Olen kyllä ylpeä työstäni jota teen. Olen siinä myös erittäin hyvä. En ole rikastunut, mutta alallani arviolta 1-3 % toimijoista tienaa erittäin hyvin ja alle 10 % elättää itsensä työllään. Useimmat tekevätkin tätä intohimosta ja harrastuksena. Alaani suhteutettuna olen myös tehnyt erinomaista taloudellista tulosta. Olen edelleen hämmästynyt, mite

Tähän viikkoon on mahtunut yksi hyvä uutinen ja kaksi huonoa. Kummilla aloitetaan? Lähdetään hyvästä liikkelle. Hyvä uutinen on se, että asunnon osto edistyy. Hinnasta on sovittu, paperit näyttävät olevan ok, laina-asiat on sovittu. Vielä pitää toimittaa muutamia papereita pankkiin ja lukea suurennuslasin avulla kaikki muut paperit läpi. Kauppapäivä on myös sovittu. Kyllä tämä maaliin näyttää menevän! Entäs ne huonot uutiset sitten? No, ensimmäisenä se, että sivutyöni ei tule hyvin todennäköisesti jatkumaan syksyn jälkeen. Asiassa ei ole mitään dramatiikkaa, tekemälleni työlle ei vain ole enää tarvetta. Tai oikeastaan, tein jo ne työt joille oli tarvetta ja uusia ei ole ilmaantumassa. Ei tässä isoista summista ole kyse, mutta vuoden tulotavoitteeni ottaa kolausta. Toinen huono uutinen on se, että yksi asiakkaani lopettaa palveluni tilaamisen heiltä. Tässäkään ei ole dramatiikkaa, heidän toimintansa ja strategiansa vain muuttuivat. Palvelun kokoluokkana tämä on toimintani isommasta pääs

Pankilta tuli lainalupaus. Täytyy sanoa, että laina-asiat sujuivat paljon helpommin ja paremmin kuin osasin odottaakaan. Kotipankkini on OP ja sieltä kysyin jälleen lainaa. 0,7 % marginaalilla tuli tarjous takaisin ja 25 v laina-ajalla. Oikein passeli marginaali. OP:n bonussysteemi nostaa marginaalia muihin pankkeihin verraten käsittääkseni n. 0,2-0,3 %. Ihan kilpailukykyinen marginaali mielestäni siis, bonukset tulevat kuitenkin käyttöön.  Minulle tärkeintä on saada lainaa. Paljon lainaa, jos meinaan sijoitusasuntojatoimintaani vielä harjoittaa. Ja tokihan aion. En siis tinkaa marginaaleja viimeiseen asti, sillä se olisi suorastaan hölmöä. Pidän hyvät välit pankkiin ja olen hyvä asiakas. Uskon tämän takaavan rahoituksen järjestymisen jatkossakin. Olin varustautunut maksamaan asunnosta saman tien 30 %. Kun tähän lasketaan päälle autopaikka ja varainsiirtovero, puhutaan omassa taloudessani isosta summasta. Hintaa kaikelle yhteensä tulisi noin 40 000 euroa. Pankki mainitsi kuitenkin mahd

Luisun helposti "sitten kun" - ajatteluun. Uskoisin pohjalla olevan sen, että olen luonteeltani päämäärätietoinen, kärsivällinen ja pitkäjänteinen työskentelyssäni. Minun on helppoa viivyttää nautintoani, kun ajattelen myöhemmin sen tuovan isompia hyötyjä. Periaatteessa tämä on hyvä asia ja johtaa useimmiten hyviin tuloksiin. Olen sinänsä onnekas, että luonteenlaatuni on tähän taipuvainen ja olen myös tietoisesti pyrkinyt vahvistamaan näitä piirteitäni. Riskinä vain on se, etten nautikaan elämästä vaan jatkuvasti siirrän sitä eteenpäin.  Luin erään jutun siitä miten oppia olemaan kiitollinen ja tyytyväinen elämään. Psykoterapeutin mukaan tähän tarvitaan kahta asiaa: pysähtymistä ja yhteyden tuntemista toisiin ihmisiin. Rauhoittuminen tekee hyvää. Yhteyden tuntemista toisiin ihmisiin puolestaan hankaloittaa kilpailu, kateus ja tunne siitä, että itseltä puuttuu jotain. En mielestäni koe helposti kateutta. Toki ihmisiä tässä kaikki ollaan, joten jokaiselle jossain määrin tuttu t