Haaveena Ammattisijoittaminen

En voi kutsua itseäni minimalistiksi, mutta pyrin parhaani mukaan välttämään tavaraa ja materiaa. Säästän tällä aikaani, rahaani, hermojani ja vaivaani. Tässä siis toimintatapani ja vinkit. Tavaran hankkiminen: 1. En osta käytännössä juuri mitään Tämä on tärkein rasti, joka säästää käytännössä kaiken myöhemmin tulevan vaivan. Lisäksi rahaa ja luontoa säästyy. 2. Jos ostan, ostan kerralla kunnollisen ja monikäyttöisen Esimerkkinä mustat nahkanilkkurit, joita olen iloisesti käyttänyt jo 6-7 vuotta. Alle satasen kengät, mutta nahkaa ja ajatonta mallia. Ainoat siistit talvikenkäni, muita en tarvitse. 3. Tavaroiden huolto Jos jotain hankin, pidän sen kunnossa. Nahkanilkkurit putsaan ja lankkaan siistiksi.  4. Lainaan tavaraa muilta ja lainaan itse muille Koskee pääasiassa harvoin tarvittavia asioita. 5. Kyselen lähipiiristä tavaraa Jos huomaan tarvitsevani jotain tai jotain on mennyt rikki, kysyn perhepiiristäni, onko jollain nurkissa pölyttymässä tarvitsemani tavara. Juuri otin lapsuudenko

Syksy oli erittäin raskas ja työntäyteinen ja silloin vannoin, että jotain on keksittävä tilanteen ratkaisemiseksi. Muutaman, joskin kohtalaisen pienen, muutoksen olen jo päättänyt tehdä tai aloittanutkin. 1. Toimintojen ulkoistaminen Ulkoistin erään työhöni liittyvän pienen osaprojektin, johon minulla olisi mennyt itseltäni arviolta 10 h työaikaa. Maksoi n. 250 e, mutta oli sen arvoinen. Ulkoistan jatkossa myös autooni liittyvät pesut ja renkaanvaihdot niin pitkälle kuin pystyn. Täytyy miettiä vielä lisää ulkoistamisen mahdollisuuksia. 2. Tiimitoiminnassa jokaisen on kannettava oma vastuunsa Tämä on hankala pala. Olen monessa erilaisessa tiimissä mukana, jossa toiminta on tiivistä ja toisaalta asiat on aivan välttämätöntä hoitaa koko tiimin toiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Olen monessa ryhmässä ikään kuin luisunut vastuunkantajaksi, mikä sinänsä on ok, mutta eräiden henkilöiden vapaamatkustus on vuosien varrella alkanut korveta. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät hoida omia, sovi

Minulla on tuttavapiirissä sekä kädestä suuhun eläviä että useita alle kolmekymppisiä-nelikymppisiä miljonäärejä itse tehdyillä rahoilla. Yksi isohko ryhmä on myös ne, joiden vanhemmilla on merkittävä omaisuus ja siten lapsille ostettu autot, kämpät jne. Lisäksi on toki ns. keskiluokkaisuuden taviksia. Kertauksena, että itselläni on 28-vuotiaana tilikauden loppuessa arviolta 130-150 k nettovarallisuus ja bruttovarallisuus yli 300 k. Miten minä suhtaudun näihin muihin ryhmiin? Kädestä suuhun: Tuntemissani tapauksissa tilanne on usein itseaiheutettua. Kuuntelen, yritän kannustaa parempia ratkaisuja kohti. Koen itseni hyväosaiseksi, se jopa hävettää. En vahingossakaan mainitse omasta varallisuuden tilastani.  Keskiluokkaiset: Keskustelen kohtuu avoimesti omista tuloistani ja sijoituksistani, mikäli tilanne vaikuttaa suotuisalta. Yritän kannustaa ja opastaa heitä, mikäli kiinnostusta on. Olen vahva kansankapitalismin kannattaja. Mikäli henkilö ei anna viitteitä kiinnostuksesta raha-asioist