Siirry pääsisältöön

Kaikki on niin suhteellista

Minulla on tuttavapiirissä sekä kädestä suuhun eläviä että useita alle kolmekymppisiä-nelikymppisiä miljonäärejä itse tehdyillä rahoilla. Yksi isohko ryhmä on myös ne, joiden vanhemmilla on merkittävä omaisuus ja siten lapsille ostettu autot, kämpät jne. Lisäksi on toki ns. keskiluokkaisuuden taviksia.

Kertauksena, että itselläni on 28-vuotiaana tilikauden loppuessa arviolta 130-150 k nettovarallisuus ja bruttovarallisuus yli 300 k.

Miten minä suhtaudun näihin muihin ryhmiin?

Kädestä suuhun: Tuntemissani tapauksissa tilanne on usein itseaiheutettua. Kuuntelen, yritän kannustaa parempia ratkaisuja kohti. Koen itseni hyväosaiseksi, se jopa hävettää. En vahingossakaan mainitse omasta varallisuuden tilastani. 

Keskiluokkaiset: Keskustelen kohtuu avoimesti omista tuloistani ja sijoituksistani, mikäli tilanne vaikuttaa suotuisalta. Yritän kannustaa ja opastaa heitä, mikäli kiinnostusta on. Olen vahva kansankapitalismin kannattaja.

Mikäli henkilö ei anna viitteitä kiinnostuksesta raha-asioista puhumiseen, emme tästä juttele.

Vanhempien rahoilla elävät: Emme yleensä juurikaan keskustele raha-asioista. Suurin osa jälkikasvusta ei ymmärrä etuoikeutettua asemaansa ja sitä, miten pehmeäksi vanhemmat ovat heidän tiensä tehneet. He ottavat itsestäänselvyytenä omat uudet asunnot opiskeluaikoina ja äidin ostaman auton. 

Olen iloinen heidän puolestaan, sillä tämä on kaikkien etu. Toivon vaurautta maahamme ja toivon, että jatkossa yhä useammalla olisi mahdollista saada vanhemmiltaan taloudellista tukea. 

Yhden kuitenkin muuttaisin: lasten arvostuksen saamaansa rahapottia kohtaan. Toivoisin, että he ymmärtäisivät rahan arvon ja sen, miten sen tonnin designkalusteen tai tonnin käsilaukun eteen jonkun on joskus pitänyt tehdä ihan työtä.

Nuoret miljonäärit (tai sillä tiellä olevat): Selvennyksen vuoksi, he ovat kaikki itsensä työllistäjiä, yrittäjiä, harvinaisia huippuosaajia omalla alallaan.

Nautin heidän seurastaan valtavasti. Tekemisen asenne ja äly ovat usein kohdillaan. Kysyn paljon kysymyksiä. Pidän uuden oppimisesta, uusien terävien näkökulmien tuomisesta, siitä että joku on huippu jossain asiassa. Tiivistäen: hyvin inspiroivaa.

Varjopuolena sanoisin, että koen itseni kovin mitättömäksi. Siinä vaiheessa kun on sellaisessa porukassa, jossa on näitä itse rahansa ansainneita miljonäärejä ja tulevia satojen tuhansien-miljoonan periviä, niin omat hommat tuntuvat tosi pieniltä. Toisaalta, tämä myös tietyllä tapaa innostaa tavoittelemaan kovemmin omiakin tavoitteitani.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Olen pohtinut monesti todellakin sitä, miten kaikki on oikeasti niiiiiiiin suhteellista. Mikä on vähän, mikä on paljon. 

Yhteenvetona sanoisin, että olen kuitenkin melko tyytyväinen omiin saavutuksiini tähän ikään mennessä. Siitä olen ylpeä, että olen kaiken saavuttanut itse ja ahkeruudella. 

Nyt ei ole isompia sijoitusuutisia tai tulouutisia tulossa vähään aikaan, joten aikaa on enemmän kaikelle pohdiskelulle.

Onko sinun tuttavapiiristäsi samanlaisia havaintoja tehtävissä?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minimalismiin pyrkiminen

En voi kutsua itseäni minimalistiksi, mutta pyrin parhaani mukaan välttämään tavaraa ja materiaa. Säästän tällä aikaani, rahaani, hermojani ja vaivaani. Tässä siis toimintatapani ja vinkit. Tavaran hankkiminen: 1. En osta käytännössä juuri mitään Tämä on tärkein rasti, joka säästää käytännössä kaiken myöhemmin tulevan vaivan. Lisäksi rahaa ja luontoa säästyy. 2. Jos ostan, ostan kerralla kunnollisen ja monikäyttöisen Esimerkkinä mustat nahkanilkkurit, joita olen iloisesti käyttänyt jo 6-7 vuotta. Alle satasen kengät, mutta nahkaa ja ajatonta mallia. Ainoat siistit talvikenkäni, muita en tarvitse. 3. Tavaroiden huolto Jos jotain hankin, pidän sen kunnossa. Nahkanilkkurit putsaan ja lankkaan siistiksi.  4. Lainaan tavaraa muilta ja lainaan itse muille Koskee pääasiassa harvoin tarvittavia asioita. 5. Kyselen lähipiiristä tavaraa Jos huomaan tarvitsevani jotain tai jotain on mennyt rikki, kysyn perhepiiristäni, onko jollain nurkissa pölyttymässä tarvitsemani tavara. Juuri otin lapsuudenko

Sijoitusasunto 1 sudenkupat

Sijoitusasuntoni nro 1 tilanne ei ole numeroiden valossa kovin hyvä. Kyseessä on siis reilu 30 neliöinen kerrostaloyksiö yliopistokaupungista. Keskustaan on matkaa 3 km ja alue on suosittua opiskelija-aluetta luonnon lähellä. Kaupunki laajenee etenkin tähän suuntaan ja alue on hyvämaineinen. Ostin asunnon aikoinaan itselleni ja asuin siinä pari vuotta. Tarkoituksena oli pidempi asuminen, mutta elämäntilanteen muuttuminen johti kohtuu nopeaan vuokraukseen. Olin myös 23-vuotias asunnon ostaessani ja todellinen keltanokka.  Asunto on kivalla paikalla ja kaunis. Ihana koti ja silloin uudiskohde. Asunnossa on käytetty tavallista parempia materiaaleja (vaikka asunto on 4 vuotta vanha, siinä on paremmat materiaalit kuin asunnossa, jonka olemme ostamassa nyt omaan käyttöömme!). Mikrosijainti asunnolla on erinomainen. Ostin asunnon ensisijaisesti kodiksi, mutta ajatuksena oli myös aikanaan jättää se sijoitusasunnoksi. En ymmärtänyt luvuista oikeasti juuri mitään, enkä edes osannut/tajunnut lask

Sijoituspohdintaa

Vuoteni pyörii keväästä kevääseen yritykseni tilikauden mukaan. Puolet on siis vielä jäljellä, mutta huomaan hiljalleen suuntaavani ajatuksia jo seuraavia tavoitteita kohti.  Pyörittelen mielessäni eri vaihtoehtoja. Onko minulla liikaa velkaa? Kestääkö talouteni kriisit? Pitäisinkö "välivuoden" asuntosijoittamisessa vai tavoittelenko vahvaa kasvua? Onko riski liian suuri? Tuntuu, että ajatukseni seilaavat ees taas. Välillä haluan istua kymppitonnien rahakasan päällä, välillä haluan mennä täydellä höyryllä eteenpäin. Keväällä on tarkkojen laskelmien vuoro, mutta olen jo miettinyt seuraavaa liikettäni. Sisarukseni on mahdollisesti muuttamassa vuoden päästä Tampereelle opiskelemaan, ja minua kiinnostaisi kovasti Tampere asuntosijoitusmielessä. Tässä olisi paikka ostaa asunto perheenjäsenteni kanssa vuokrattavaksi sisarukselleni. Olen miettinyt, että joka tapauksessa Tampere kasvukaupunkina kiinnostaa minua pitkällä tähtäimellä. Alustavia keskusteluja on perhepiirissä jo käyty ja