Minulla on tuttavapiirissä sekä kädestä suuhun eläviä että useita alle kolmekymppisiä-nelikymppisiä miljonäärejä itse tehdyillä rahoilla. Yksi isohko ryhmä on myös ne, joiden vanhemmilla on merkittävä omaisuus ja siten lapsille ostettu autot, kämpät jne. Lisäksi on toki ns. keskiluokkaisuuden taviksia.
Kertauksena, että itselläni on 28-vuotiaana tilikauden loppuessa arviolta 130-150 k nettovarallisuus ja bruttovarallisuus yli 300 k.
Miten minä suhtaudun näihin muihin ryhmiin?
Kädestä suuhun: Tuntemissani tapauksissa tilanne on usein itseaiheutettua. Kuuntelen, yritän kannustaa parempia ratkaisuja kohti. Koen itseni hyväosaiseksi, se jopa hävettää. En vahingossakaan mainitse omasta varallisuuden tilastani.
Keskiluokkaiset: Keskustelen kohtuu avoimesti omista tuloistani ja sijoituksistani, mikäli tilanne vaikuttaa suotuisalta. Yritän kannustaa ja opastaa heitä, mikäli kiinnostusta on. Olen vahva kansankapitalismin kannattaja.
Mikäli henkilö ei anna viitteitä kiinnostuksesta raha-asioista puhumiseen, emme tästä juttele.
Vanhempien rahoilla elävät: Emme yleensä juurikaan keskustele raha-asioista. Suurin osa jälkikasvusta ei ymmärrä etuoikeutettua asemaansa ja sitä, miten pehmeäksi vanhemmat ovat heidän tiensä tehneet. He ottavat itsestäänselvyytenä omat uudet asunnot opiskeluaikoina ja äidin ostaman auton.
Olen iloinen heidän puolestaan, sillä tämä on kaikkien etu. Toivon vaurautta maahamme ja toivon, että jatkossa yhä useammalla olisi mahdollista saada vanhemmiltaan taloudellista tukea.
Yhden kuitenkin muuttaisin: lasten arvostuksen saamaansa rahapottia kohtaan. Toivoisin, että he ymmärtäisivät rahan arvon ja sen, miten sen tonnin designkalusteen tai tonnin käsilaukun eteen jonkun on joskus pitänyt tehdä ihan työtä.
Nuoret miljonäärit (tai sillä tiellä olevat): Selvennyksen vuoksi, he ovat kaikki itsensä työllistäjiä, yrittäjiä, harvinaisia huippuosaajia omalla alallaan.
Nautin heidän seurastaan valtavasti. Tekemisen asenne ja äly ovat usein kohdillaan. Kysyn paljon kysymyksiä. Pidän uuden oppimisesta, uusien terävien näkökulmien tuomisesta, siitä että joku on huippu jossain asiassa. Tiivistäen: hyvin inspiroivaa.
Varjopuolena sanoisin, että koen itseni kovin mitättömäksi. Siinä vaiheessa kun on sellaisessa porukassa, jossa on näitä itse rahansa ansainneita miljonäärejä ja tulevia satojen tuhansien-miljoonan periviä, niin omat hommat tuntuvat tosi pieniltä. Toisaalta, tämä myös tietyllä tapaa innostaa tavoittelemaan kovemmin omiakin tavoitteitani.
Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Olen pohtinut monesti todellakin sitä, miten kaikki on oikeasti niiiiiiiin suhteellista. Mikä on vähän, mikä on paljon.
Yhteenvetona sanoisin, että olen kuitenkin melko tyytyväinen omiin saavutuksiini tähän ikään mennessä. Siitä olen ylpeä, että olen kaiken saavuttanut itse ja ahkeruudella.
Nyt ei ole isompia sijoitusuutisia tai tulouutisia tulossa vähään aikaan, joten aikaa on enemmän kaikelle pohdiskelulle.
Onko sinun tuttavapiiristäsi samanlaisia havaintoja tehtävissä?
Kommentit
Lähetä kommentti