Siirry pääsisältöön

Tehostan ajankäyttöäni

Syksy oli erittäin raskas ja työntäyteinen ja silloin vannoin, että jotain on keksittävä tilanteen ratkaisemiseksi. Muutaman, joskin kohtalaisen pienen, muutoksen olen jo päättänyt tehdä tai aloittanutkin.

1. Toimintojen ulkoistaminen

Ulkoistin erään työhöni liittyvän pienen osaprojektin, johon minulla olisi mennyt itseltäni arviolta 10 h työaikaa. Maksoi n. 250 e, mutta oli sen arvoinen.

Ulkoistan jatkossa myös autooni liittyvät pesut ja renkaanvaihdot niin pitkälle kuin pystyn.

Täytyy miettiä vielä lisää ulkoistamisen mahdollisuuksia.

2. Tiimitoiminnassa jokaisen on kannettava oma vastuunsa

Tämä on hankala pala. Olen monessa erilaisessa tiimissä mukana, jossa toiminta on tiivistä ja toisaalta asiat on aivan välttämätöntä hoitaa koko tiimin toiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Olen monessa ryhmässä ikään kuin luisunut vastuunkantajaksi, mikä sinänsä on ok, mutta eräiden henkilöiden vapaamatkustus on vuosien varrella alkanut korveta.

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät hoida omia, sovittuja tehtäviään, mutta nauttivat samalla toisten hoitamista asioista. Korostan, että jokainen tiimin jäsen on tässä samassa veneessä ja vapaasta tahdostaan, ja asioiden hoitaminen on täysin välttämätöntä, jotta kaikkien työ mahdollistuu.

Minulla menee aivan liikaa aikaa siihen, että järjestelen ja hoidan toisten vastuulla olevia asioita ja otan aina hankalimmat palat itselleni hoidettavaksi.

Olen nyt ystävällisesti huomauttanut kyseisten henkilöiden vuorosta hoitaa jokin asia. Vihjailut eivät ole tuottaneet mitään tulosta, joten sanon suoraan, mutta ystävällisesti. En sekaannu asian hoitamiseen, vaan kyseinen hlö saa selviytyä tehtävästään yksin kuormittamatta muita, kuten muutkin hoitavat oman osansa.

Olenko paska ihminen? Ehkä, mutta en voi kuormittaa itseäni toisten töiden vuoksi loppuun.

3. Yksittäiset kuormittavat ihmissuhteet

Minun pitää opetella sanomaan useammin EI. Olen jo harjoitellutkin vähän asiaa. Löydän itseni liian usein paikasta ja toiminnasta, jossa en oikeastaan haluaisi olla. On vaikea kieltäytyä kohteliaasti toistuvasti, kun samat ihmiset kyselevät minua erinäisiin ajanviettoihin. Tekosyitäkään on vaikea keksiä koko ajan.

Jatkossa totean vain entistä enemmän ympäripyöreästi, että minulla on jo sovittuja menoa tai muuten kiirettä. Ongelma vain on, jos toiselle osapuolelle sopii melkein milloin vain - miten keksiä kuukaudeksi eteenpäin "kiirettä"...

Tunnen tästä huonoa omaatuntoa. Pakko vain yrittää vetää omat rajat :(

Näillä toimenpiteillä nyt alkuunsa eteenpäin. Oletko käynyt läpi samanlaisia mietintöjä?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minimalismiin pyrkiminen

En voi kutsua itseäni minimalistiksi, mutta pyrin parhaani mukaan välttämään tavaraa ja materiaa. Säästän tällä aikaani, rahaani, hermojani ja vaivaani. Tässä siis toimintatapani ja vinkit. Tavaran hankkiminen: 1. En osta käytännössä juuri mitään Tämä on tärkein rasti, joka säästää käytännössä kaiken myöhemmin tulevan vaivan. Lisäksi rahaa ja luontoa säästyy. 2. Jos ostan, ostan kerralla kunnollisen ja monikäyttöisen Esimerkkinä mustat nahkanilkkurit, joita olen iloisesti käyttänyt jo 6-7 vuotta. Alle satasen kengät, mutta nahkaa ja ajatonta mallia. Ainoat siistit talvikenkäni, muita en tarvitse. 3. Tavaroiden huolto Jos jotain hankin, pidän sen kunnossa. Nahkanilkkurit putsaan ja lankkaan siistiksi.  4. Lainaan tavaraa muilta ja lainaan itse muille Koskee pääasiassa harvoin tarvittavia asioita. 5. Kyselen lähipiiristä tavaraa Jos huomaan tarvitsevani jotain tai jotain on mennyt rikki, kysyn perhepiiristäni, onko jollain nurkissa pölyttymässä tarvitsemani tavara. Juuri otin lapsuudenko

Sijoitusasunto 1 sudenkupat

Sijoitusasuntoni nro 1 tilanne ei ole numeroiden valossa kovin hyvä. Kyseessä on siis reilu 30 neliöinen kerrostaloyksiö yliopistokaupungista. Keskustaan on matkaa 3 km ja alue on suosittua opiskelija-aluetta luonnon lähellä. Kaupunki laajenee etenkin tähän suuntaan ja alue on hyvämaineinen. Ostin asunnon aikoinaan itselleni ja asuin siinä pari vuotta. Tarkoituksena oli pidempi asuminen, mutta elämäntilanteen muuttuminen johti kohtuu nopeaan vuokraukseen. Olin myös 23-vuotias asunnon ostaessani ja todellinen keltanokka.  Asunto on kivalla paikalla ja kaunis. Ihana koti ja silloin uudiskohde. Asunnossa on käytetty tavallista parempia materiaaleja (vaikka asunto on 4 vuotta vanha, siinä on paremmat materiaalit kuin asunnossa, jonka olemme ostamassa nyt omaan käyttöömme!). Mikrosijainti asunnolla on erinomainen. Ostin asunnon ensisijaisesti kodiksi, mutta ajatuksena oli myös aikanaan jättää se sijoitusasunnoksi. En ymmärtänyt luvuista oikeasti juuri mitään, enkä edes osannut/tajunnut lask

Sijoituspohdintaa

Vuoteni pyörii keväästä kevääseen yritykseni tilikauden mukaan. Puolet on siis vielä jäljellä, mutta huomaan hiljalleen suuntaavani ajatuksia jo seuraavia tavoitteita kohti.  Pyörittelen mielessäni eri vaihtoehtoja. Onko minulla liikaa velkaa? Kestääkö talouteni kriisit? Pitäisinkö "välivuoden" asuntosijoittamisessa vai tavoittelenko vahvaa kasvua? Onko riski liian suuri? Tuntuu, että ajatukseni seilaavat ees taas. Välillä haluan istua kymppitonnien rahakasan päällä, välillä haluan mennä täydellä höyryllä eteenpäin. Keväällä on tarkkojen laskelmien vuoro, mutta olen jo miettinyt seuraavaa liikettäni. Sisarukseni on mahdollisesti muuttamassa vuoden päästä Tampereelle opiskelemaan, ja minua kiinnostaisi kovasti Tampere asuntosijoitusmielessä. Tässä olisi paikka ostaa asunto perheenjäsenteni kanssa vuokrattavaksi sisarukselleni. Olen miettinyt, että joka tapauksessa Tampere kasvukaupunkina kiinnostaa minua pitkällä tähtäimellä. Alustavia keskusteluja on perhepiirissä jo käyty ja